Perustelemme puolen tunnin välein puhelumme ja viestien tarkastamisen huolella kumppanimme hyvinvoinnista.
Oma epävarmuus ja tarve pitää kaikki henkilökohtaisessa valvonnassa piiloutuvat usein vilpittömän huolen naamion taakse, kertoo HERE NEWSin kirjeenvaihtaja.
Psykologit vetävät selkeän rajan: välittäminen keskittyy toisen ihmisen tarpeisiin ja hallinta tyydyttää omia ahdistuksiamme. Jatkuvat kysymykset ”Missä olet?” ja ”Kenen kanssa?” eivät synny rakkaudesta, vaan pelosta menettää valta tilanteen ja suhteiden suhteen.
Kuva: Pixabay
Ajan myötä kumppani alkaa tuntea itsensä ei ihailun kohteeksi, vaan vastaajaksi, joka on pakotettu jatkuvasti perustelemaan itseään. Tämä käyttäytymismalli tuhoaa hitaasti mutta varmasti luottamuksen, joka on kaiken läheisyyden tärkein perusta.
Turvallisuuden tunteen sijaan ihminen kokee vain ärsytystä ja halua puolustaa henkilökohtaista tilaansa. Ufasta kotoisin oleva perheterapeutti huomauttaa, että taustalla on usein hallitsevan alhainen itsetunto: ”Jos en tiedä hänen jokaisesta askeleestaan, se tarkoittaa, etten hallitse tilannetta, mikä tarkoittaa, että voin menettää sen.”
Yritä kysyä itseltäsi rehellisesti: onko toimintasi tarkoitus tukea kumppaniasi vai taata itsellesi kuvitteellinen mielenrauha?Luottamus on halukkuutta hyväksyä hänen vapautensa, eikä kahlita häntä holhoojansa kahleisiin. Todellinen läheisyys on mahdollista vain kahden vapaan ihmisen välillä, ei vartijan ja vangin välillä.
Lue myös
- Kun taloudelliset kiistat korvaavat todellisen keskustelun: Mistä me todella kiistellään, kun taistelemme rahasta?
- Kuinka lopettaa työstressin syyllistäminen kumppanistasi: kontekstin vaihtamisen taito
